Kuulumisia

Kuulumisia


Elämää Farmilla.


25.3. Hämärässä hiippailijat

Lunta on aivan liikaa. Voi kun odotan että tuo kaikki valkoinen painajainen sulaa. Siihen asti se on ok, kun pysytään 40cm:ssä, mutta kaikki sen jälkeen on aivan liikaa. Onneksi lämpimät kelit ovat alkaneet sulattamaan sitä pois. 

Kunkulla olen pikkuhiljaa päässyt jatkamaan harjoituksia maasta. Tällä kertaa meillä oli aiheena painon siirtäminen takaosalle pysähdyksessä. Kunkku huomasi pyydetyn asian yllättävän nopeasti, vaikka aluksi se kokeili tarjota peruuttamista. Liinassa yritettiin vielä löytää sen joustavaa hyvää ravia, joka viimeksi onnistui todella hyvin. Tällä kertaa ei onnistuttu siinä, mutta erittäin hyvä käynti kuitenkin tuli. Ravi oli melkein tavallista ravia (eli ei siis Kunkulle ominaista jousiravia), mutta uskon sen johtuvan jäisestä pohjasta. Emme päässeet tekemään laukassa edes pientä pätkää, koska pelkäsin Kunkun liukastuvan jäisellä kentällä. Laukan jälkeen Kunkusta irtoaa erittäin hyvä ravi, jota viimeksi harjoiteltiin laukka-ravi-seis-siirtymisillä. Kunkku on oppinut myös hyvin venymään ja pidentämään kaulaa liinassa. Harjoitus tekee mestarin!

Helmin ontumisen syyn sain viimein paikannettua. Helmihän juoksee mielellään ulkona pallon perässä ja ravaa hieman takapää oikealle, mutta jonkin ajan jälkeen se siirtyy jäystämään palloa makuullaan. Muutenkin sama homma kaikessa liikkumisessa. Liiasta rasittuu ja alkaa ontumaan. Helmin kipualue löytyi ristiselästä. Eläinlääkärit eivät voi asialle mitään, joten kotihoitona sitä hierotaan ja painellaan kevyesti pisteistä, jotka selvästi sitten hellittävät kipua. Ravi onkin jo parempaa, kävellen ja laukassa se menikin jo ennestään suoraan.

Stellaa on siedätetty taas olemaan yksin ja se kulkeekin jo kivasti ilman hätääntymistä, vaikka muut eivät olisi näkösällä. Hyvä niin. Se olisi niin innoissaan lähdössä hommiin joka päivä ja hirnuu aina kun aidan luokse on menossa. Valitettavasti sitä ei kuitenkaan ole päästy liikuttamaan tarpeeksi omien terveysongelmieni vuoksi. Täytyy sanoa että menee kyllä hyvä hevonen hukkaan. Kunkun kanssakin pitää aina odottaa pimeään asti ennen kuin sillä pääsee ratsastamaan, ja kun päivä on pidentynyt jo niin paljon, alkaa olla aika myöhä kun työskentelyä pystyy edes aloittamaan. 

Koska hiippailemme tuolla hämärässä, Kunkkukin näyttää melkein liikkuvalta joulukuuselta valon osuessa siihen. Se on nimittäin varustettu kauttaaltaan heijastimin. 


22.3. Hammaslääkäri

Marika kävi jonkin aikaa sitten ystävällisesti taas hoitamassa hevostemme suut. Nemo sai kunnian olla ensimmäinen ja se olikin ainoa, josta älysin ottaa kuvia. Annoin Nemolle ennen Marikan tuloa esirauhoittavaa, jotta säästyttäisiin Ponin stressaamiselta ja ajanhukkaamiselta. Vaikka Nemo sai koko ruiskullisen Domoa, se oli pitkään aivan normaalisti. Onneksi aine kuitenkin lopulta tehosi ja kaikki meni hienosti.

Huonot uutiset olivat kuitenkin vastassa kun Nemon suuhun päästiin kurkkaamaan. Olin todella pettynyt ja jokseenkin yllättynyt. Nemolta löytyi siis reikä poskihampaasta, 1,5cm syvyinen. En olisi uskonut että omalle kohdalleni tulee hevosta, jolla on reikä hampaassa. Mitään melassivellejä ja leipää kun en kenellekään syötä säännöllisesti ja heinäkin on kuivaa. Kyseessä on siis todennäköisesti huonot geenit, kehityshäiriö.

No, jatkossa Nemon kanssa tapahtuu seuraavaa. Tilannetta täytyy tarkkailla ja jos näyttää siltä, että suu alkaa olemaan arka, hammas on poistettava tai paikattava. Soitin Oulun hevosklinikalle, jossa hevosemme käyvät aina jos niillä on jotain vaivaa. Kyselin hampaan poistamisen, paikkaamisen sekä suun röntgenkuvauksen hintoja. Tässäpä ne sitten tulee: 1500€ -> poisto, sisältää suu kuvauksen. Röntgen 160-170€. Hampaan paikkaus 700-1300€ ja jos juurihoitoa tarvitsee, niin +500-1000€.

Huh huh, sanon minä! Köyhälle on kallista. Eniten kuitenkin ihmetytti, miksi puhelimeen vastannut henkilö kertoi, ettei hammasta poisteta jos sen voi paikata. Omasta mielestäni kun ei ole mitään järkeä juurihoitaa tai paikata, kun sen pystyy kuitenkin irrottamaan ja ongelmasta päästään heti. En tiedä olisiko eläinlääkäriltä kysyttynä asia toinen. Klinikalla täytyisi käydä kaksi kertaa vähintään pelkän hampaan irrottamisen vuoksi, sillä ensimmäisellä kerralla otetaan ainoastaan röntgen. Muuhun täytyy erikseen varata aika. Jos jotain hoitoja alkaa tekemään, niin tuskinpa silloin pari kertaa riittää, vaan kuskaamista olisi vielä enemmän.

Koska Nemon rahallinen arvo ei ole järin suuri, täytyy miettiä onko järkevää laittaa yli 1500€:a sen hammashoitoon. Nemo on kuitenkin vasta 11- vuotias ja tarkoitus oli pitää sitä niin kauan kun se suinkin elää, niin harmittaa ihan vietästi. Eli jos 11v hampaat on noin kehnot niin ei hyvä. Olihan sillä toki kamala suu kun sen ostin (kariesta paljon), mutta en ollut ollenkaan varautunut reikään.

Seuraavana vuorossa oli Kunkku. Olin jo ennakkopaniikissa mitä sen suusta löytyy. Kunkun hampaat olivat kuitenkin onneksi todella hyvät. Ei kariesta lainkaan, piikkejä kylläkin oli tullut, mutta se nyt on varma, että piikkejä tulee kaikille. Kunkulla on kuitenkin pieni hammas, jota täytyy hioa hieman hiekkapaperilla itse, koska se on aavistuksen kasvanut kohti kieltä. Kunkulle oli puhjennut nyt toinen kulmahammas, joten kuolainten poskiremmejä sai säätää (katso kuvia). Kunkku on ollut niin pitkään tauolla, että ei ole tullut katsottua sen suuhun, koska ei ole tarvinut kuolaimia käyttää. 

Stellan hampaiden näkemistä odotin suurella mielenkiinnolla, sillä wry nosen (katso kuvia) vuoksi hampaat eivät kulu tasaisesti molemmin puolin. Kuvat on otettu Stellan ensimmäisellä raspauskerralla. Muutos edelliseen oli paljon suurempi kuin luulin. En uskonut että hampaista saisi vielä niin hyvät, kuin mikä lopputulos oli. Harmittaa kun en ottanut uusia kuvia, sillä niistä näkisi eron. Kuitenkin Stellalla oli diasteema, johon oli kertyny rehua, mutta se puhdistettiin ja korkeuseroja taas tasattiin.

Loppuun täytyy siis vain todeta, että jokaisen pitäisi hoidattaa hevosensa hampaat kunnolla. Pelkällä "raviukon raspilla" (eli raspi jota myydään kaikkialla hevostarvikeliikkeissä) kun ei saada kuin pahimmat piikit poskihampaista (korkeuseroja ja etuhampaita ei siis pysty tasaamaan ollenkaan). Ko. raspi ei myöskään mahdu kuin isoon suuhun.

Asiantuntijalta saa myös paljon uutta tietoa sekä näkee itse kameran kautta mitä vikaa suussa on!